Nurmikosta hallittuun kaaokseen

Nurmikkoala puutarhassani on pienentynyt vuosi vuodelta. Muuttaessamme tähän oli suurin osa pihasta jonkinlaista "nurmikkoa", joka varsinkin varjoisilla paikoilla oli korsi siellä ja toinen täällä. Sittemmin varjopaikoille tuli havualue, jossa pohjalla on kuorikatetta, ja puutarhan kulkureitit katettiin kivillä. Vuonna 2022 nappasin ison osan nurmikosta kasvimaalleni ja viime vuonna nurmikon leikkaamista stressatessani aloin miettiä miksi meillä oikeastaan on nurmikkoa. Nurmialue oli liian pieni pelikentäksi eikä kukaan koskaan erityisesti viettänyt aikaansa siinä. Ruohon leikkaaminen sen sijaan oli jatkuvasti oma, koko kesän kestävä, vaivansa. Nurmikko oli olemassa, koska oletuksena sellainen pitää jokaisessa pihassa olla ja mielellään mahdollisimman lyhyenä ilman mitään ylimääräisiä kasveja, kuten voikukkia.

Nurmialue viime kesänä

Koska kukaan ei keksinyt nurmikolle mitään järkevää tarkoitusta, päätin ottaa sen kokonaan pois ja luopua samalla ruohonleikkurin säännöllisestä ulkoiluttamisesta. Osan nurmikosta vei vesiaihe, osan yrttispiraali ja pieni pala katosi uuden grillipaikan alle. Jäljelle jääneen nurmikon kuorin pois, asentelin kolme ylijäänyttä betonilaattaa ruukkupaikoiksi ja käytäväksi grillipaikan vanhat liuskekivet. Nurmikon paikalle istutin muutaman perennan, pikkusyreenin ja kaksi japaninvaahteraa sekä kylvin sitä mitä kaapissa oli eli valkoapilaa, kahta erilaista unikkoa, kangasajaruohoa, jonkin lapsille tarkoitetaan kukkaseoksen ja siemensekoituksen, jossa oli erilaisia yrttejä. Instagramissa tämä saisi varmasti merkinnän "chaos gardening" ja siltä se vähän tuntuukin, kun katson lopputulosta. Tällä hetkellä en ole varma mikä on kylvämääni ja mikä ns. rikkaruoho, mutta väliäkö tuolla. Sen sijaan olen tyytyväinen, että sain multa-alueilla kasvit itämään, koska kylvöjen aikaan hellejakso oli vasta päättymässä ja pelkäsin, että kaikki yritelmäni kuivuvat karrelle. Onneksi kirsikat varjostivat kuumimmalta paahteelta. Japaninvaahteroiden istuttaminen maahan oli idea, jonka sain vasta keväällä ruukkuja talvetuspaikasta raahatessani ja toisaalta tietoinen riskinotto, sillä niiden talvehtiminen III-vyöhykkeellä on iso kysymysmerkki. 

Etualalla pikkusyreeni, jolle tämä oli jo kolmas siirto

Edessä yrttilaatikosta siirtynyt iisoppi, takana japaninvaahterat 'Atropurpureum' ja 'Garnet'

Ruukkupaikat vasemmalla ja käytävä vanhoista liuskekivistä

Keväällä siirsimme riipparaidan uuden grillipaikan tieltä peremmälle puutarhaan, jossa kasvi toivottavasti viihtyy, vaikka tämä vuosi taitaakin mennä juuristoa uudelleen kasvatellessa. Aiemmalla paikallaan riipparaita kasvoi hyvin rehevänä ja pitkälti peitti näkymän terassilta puutarhaan. Nyttemmin näkymä puutarhaan on terassilta aivan ihastuttava: vihreää kaikkialla ja aina välillä lintuja kylpemässä vesiaiheessa. Kohta luvassa on myös väriä, kun daaliat ja kosmoskukat aloittavat kukinnan (toivottavasti myös koristeporkkanat, vaikka niillä olikin ongelmia toukkien kanssa).

Näkymä terassilta puutarhaan, tätä voisin ihastella koko kesän

Lehtosinilatva 'Heaven Scent'

Kasvimaa valmiina

Kaikki kylvöt ja istutukset kasvimaalle on nyt tehty. Tai ehkä teen myöhemmin uusintakylvön vielä salaatista, jos nyt ylipäätään saan sitä kasvamaan. Etanat ovat nimittäin taas löytäneet tiensä kasvimaalle ja maistelevat mielellään porkkanoita, salaatteja ja mangoldia. Viimeisimpänä kylvin tällä viikolla kasvimaalle uudestaan palsternakkaa ja istutin vihreät kesäkurpitsat, jotka oli tänä vuonna todella vaikea saada itämään. Yritin ensin 'Black Beauty'-lajiketta, joka ei itänyt laisinkaan (liian vanhat siemenet?) ja lopulta kokeilin 'Diamant F1'-lajiketta, joka viimein suostui itämään.

Viljelykierron mukaisesti kaikki kasvit siirtyivät taas yhdellä eteenpäin ja viime vuoteen verrattuna tilanne on nyt tämä:

Seuraavaksi täytyy tehdä jotain etanoiden hillitsemiseksi. Ehkä pala lautaa ja vähän olutta?

Perennapenkin uudistus

Perennapenkkejä puutarhaan rakennellessani rajasin ne nurmikosta ja käytävistä puureunanauhalla. Kyseiset reunanauhat ovat tähän saakka palvelleet hyvin, mutta jo viime kesänä kävi ilmi, että niiden alareunat ovat lähes täysin lahonneet ja nauhat helposti taittuivat johonkin suuntaan. Edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa näkee marja-alueen perennapenkin reunanauhan ja sen miten nauha on osittain kaatunut, kun työstin käytävän kiviä pois. Myöhemmissä kuvissa ko. reunanauha on vaihtunut lautaan, joka on entisen terassimme jäämistöä. 

Tästä tilanteesta lähdin liikkeelle

Puureunanauhan vaihdon lisäksi tämän kevään suunnitelmiin kuului juurimaton kaivaminen pois kasvimaan viereisestä perennapenkistä. Laitoin maton heti ensimmäisenä tai toisena vuotena, sillä epäilin silloin väliaitana kasvaneen norjanangervon levittyvän juuriversoillaan pitkin perennapenkkiä. Nyttemmin norjanangervo on vaihtunut isotuomipihlajaan, joka ei todellakaan ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta väliaitaa istutettaessa ei vielä ollut tietoa isotuomipihlajan mahdollisesta siirtymisestä vieraslajilistalle. Perennojen lisäksi istutin juurimaton päälle kaksi pikkujasmiketta, joista toinen on alkuperäinen, mutta toisen olen muistaakseni vaihtanut jo kahdesti. En kuitenkaan ole osannut yhdistää pikkujasmikkeen heikkoa kasvua ja talven jälkeistä kuolemaa juurimaton käyttöön. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi penkissä on runsaasti sipulikukkia, enimmäkseen helmililjaa, mutta myös muutama krookus ja narsisseja, joiden ilmestyminen oli positiivinen yllätys.

Kaivoin juurimaton pois perennapenkistä osio kerrallaan: ensin kasvit pois, sitten multa pois ja lopulta juurimatto pois. Kaikki takaisin ja seuraava osio käsittelyyn. Ja jos istutuslaatikoiden katekankaan poiskaivaminen tuotti yllätyksen kastematojen suhteen, oli juurimaton poisto hieman samanlainen kokemus multatilan suhteen. Juurimatosta mikään ei ollut mennyt läpi ja matto nousi ylös sellaisenaan ilman minkäänlaista repeytymistä. Pikkujasmikkeiden juuret kasvoivat pitkin maton pintaa ja multatila oli niille ihan liian pieni. Ei mikään ihme, että jasmikkeet ovat voineet huonosti! Perennoille tila oli kuitenkin näköjään riittänyt, sillä niiden kanssa ei ole vuosien varrella ollut ongelmia. Harmittaa vietävästi, että olen aikanaan tehnyt tällaisen virheen käyttämällä juurimattoa, mutta nyt tilanne on sentään korjattu ja toivottavasti pikkujasmikkeet tästä eteenpäin voisivat paremmin, sillä niiden kukinta on vallan ihana.

Juurimaton poisto viimeiseltä osiolta

Alun perin suunnittelin tekeväni perennapenkin uuden reunuksen luonnonkivistä, mutta ne muutamat kivet, jotka sain, menivät vesiaiheen reunukseen. En onneksi lähtenyt kivikaupoille tai keräillyt kiviä sieltä täältä, sillä sain sopivasti käyttööni tiiliskiviä, joista tuli sekä perennapenkin uusi reunus että yrttispiraalin reunat. Allaolevat kuvat ovat valmiista lopputuloksesta ja ne on otettu jo vähän ennen toukokuun puoliväliä. Nyt on jo paljon vihreämpää ja kaikki hyvässä kasvussa.

Mansikoita ja tomaattia

Olen aiemmin kasvattanut mansikoita vain huonolla menestyksellä. Tai siis kauniisti ne ovat kukkineet, mutta marjat ovat olleet surkean pieniä tai niitä ei ole tullut ollenkaan. Mansikka-amppelista pitivät sekä toukat että ampiaiset ja siirrettyäni kyseiset taimet etupihalle söivät myyrät ne talven aikana. Olinkin jo luovuttanut mansikoiden suhteen, mutta miettiessäni miten voisin vielä vihertää puutarhaa, päätin poistaa yhden käytävän marja-alueelta ja tehdä paikalle pienen penkin mansikoille. Paikka ei välttämättä ole ihan paras mahdollinen, mutta jos saan edes muutaman normaalikokoisen mansikan, olen onnistunut paremmin kuin aiemmin. Lajikkeiksi valikoitui 'Delizz' ja 'Mara de Bois'.

Tästä lähdettiin: kivet poistettu käytävältä

Grillipaikan vanhat liuskekivet toimivat nyt käytävänä

Etualalla 'Delizz' x 6 ja takana 'Mara de Bois' x 6

Lopuksi vielä olkikate

Mansikoiden lisäksi myös tomaatit ovat osoittautuneet hankaliksi. Kasvavat kivasti, mutta esimerkiksi viime vuonna tomaatteja tuli vain vähän ja niitäkin vähäisiä kypsyteltiin keittiön pöydällä. Tänä vuonna ei pitänyt enää laittaa tomaatteja, mutta siemeniä oli yhä, joten kylvettiin ne kaikki ja taimia tuli niin paljon, että osa oli pakko laittaa pois. Onneksi moni taimi löysi uuteen kotiin ja itselleni jäi vain kaksi 'Tiny Tim'-tomaattia, yksi 'Sweet Million' ja lajikkeeton oranssi tomaatti. Kasvihuoneisiin tomaatit eivät enää päässeet, vaan saivat täysin uuden paikan talon seinustalta, josta varmasti ei puutu valoa eikä lämpöä. Katsotaan miten tänä kesänä käy - jos tomaattisato on taas heikko, taidan suosiolla jättää niiden kasvattamisen muille.

Tomaatit uudella kasvupaikallaan

Vesiaiheen rakentaminen

Yksi tämän kevään isoimmista projekteista on ollut vesiaiheen rakentaminen puutarhaan. Hyvin monessa puutarhan luonnonmukaisuutta ja monimuotoisuutta käsittelevässä tekstistä on ollut mukana vesiaihe aina pienistä astioista suuriin lampiin asti. Tästä se ajatus itsellänikin sitten lähti ja samalla sain kätevästi poistettua osan nurmikkoalueesta.

Talven aikana suunnittelin vesiaiheen pohjamateriaalia, josta kirjoittelinkin aiemmin. En olisi halunnut käyttää mitään keinotekoisia materiaaleja, mutta talven routiminen ja lähellä olevat kirsikkapuut voisivat pelkän savipohjan kanssa olla iso ongelma. Lopulta päädyin käyttämään bentoniittimattoa, jonka saumakohtia vielä tiivistettiin bentoniittijauheella. Bentoniitti on luonnossa esiintyvä, vulkaanisesta tuhkasta muodostunut savilaatu, jota alun perin olin suunnitellut käyttäväni savipohjan luomisessa (ulkomailta tästä löytyi useita videoita). Bentoniittimatto on valmistettu bentoniitista ja geotekstiileistä eikä näin ollen ole muoviton. Tilasin sekä maton että jauheen verkosta ja ne kuljetettiin kätevästi suoraan kotiovelle, sillä matto varsinkin painoi melkoisesti. Koska jouduin joka tapauksessa käyttämään synteettistä materiaalia, en tiedä olisiko allasmuovi ollut yhtään bentoniittimattoa parempi tai huonompi ratkaisu. 

Vesiaiheen rakentamisen aloitin nurmikon poistolla ja kuopan kaivamisella jo huhtikuun puolivälissä, mutta sen jälkeen tulikin parin viikon tauko takatalven takia, kunnes pääsin jatkamaan projektia vappuna:

Vesiaiheen paikaksi valikoitui puutarhan ison kiven edusta

Bentoniittimatto levitetty paikalleen (1,25 x 5,1 m kahdessa osassa)

Bentoniittijauheella varmisteltiin erityisesti saumakohdat

Pohjalle tuli erikokoisia koristekiviä (isoimmat pohjalla, reunoilla pienempää)

Ensimmäinen täyttö - vesi pysyi!

Veden laskeminen oli jännittävä vaihe: pysyisikö vesi yön yli vai olisiko aamulla vastassa kuiva alue. Tässä kohtaa voin todeta, että vesi on pysynyt hyvin, tosin sitä haihtuu yllättävän paljon ja alussa myös bentoniitti itsessään imi vettä. Vesi oli alkuun hieman harmahtavaa, mutta muuten yllättävän kirkasta. Nyttemmin väri on muuttunut ruskeammaksi, kun siitepölyn määrä lisääntyi huikeasti ja veteen on myös päätynyt kaikenlaisia kasvinosia. Tiedän, että seisova vesi tulee levääntymään kesän mittaan, jos ravintoaineet eivät päädy käyttöön. Leväkasvua yritän estää vesiaiheen reunojen kasvillisuudella, mutta niiden juurtuminen on vielä pahasti kesken. Aluksi suunnitelmissa oli laittaa vesiaiheeseen pumppu ja olisipa ollut hienoa saada vesi kiertämään kiven päälle ja sieltä pienenä putouksena takaisin alas, mutta tässä oli sen verran teknisiä ja aikataulullisia haasteita, että pumpun hankkimisesta luovuttiin.  

Vesiaihe reunustettiin isoilla kivillä ja puupölkyillä

Ison kiven ja vesiaiheen välisellä varjopaikalla kasvaa korpi-imarre

Lopuksi viimeistelin vesiaiheen reuna-alueet viime syksyn alennusperennoilla, jotka lähes kaikki talvehtivat kasvimaan siirteessä hyvin. Perennoista mikään ei tietenkään kukkinut istutushetkellä, joten jossain kohtaa mieleen tuli, että millainenhan värisekamelska lopputulos mahtaa olla, kun kiireessä oli pakko istuttaa nämä tuohon ja nuo tänne, jotta sain kasvimaan varsinaiseen käyttöönsä. Vesiaiheen vasemmassa reunassa ovat tarhakellukat, sitten lännenhirssi, koreakärsämöt, jalokurjenpolvi, yrtti-iiso, toisaalta siirretty päivänkakkara, isotähtiputki ja punakärsämö. Perenna-alue rajattiin metsästä löytyneillä puilla ja katettiin Kekkilän koristekatteella, jotta maa ei kuivuisi niin nopeasti. Perennat toivottavasti jossain vaiheessa peittävät alueen niin, ettei katteita suuremmin tarvita.