Nurmikkoala puutarhassani on pienentynyt vuosi vuodelta. Muuttaessamme tähän oli suurin osa pihasta jonkinlaista "nurmikkoa", joka varsinkin varjoisilla paikoilla oli korsi siellä ja toinen täällä. Sittemmin varjopaikoille tuli havualue, jossa pohjalla on kuorikatetta, ja puutarhan kulkureitit katettiin kivillä. Vuonna 2022 nappasin ison osan nurmikosta kasvimaalleni ja viime vuonna nurmikon leikkaamista stressatessani aloin miettiä miksi meillä oikeastaan on nurmikkoa. Nurmialue oli liian pieni pelikentäksi eikä kukaan koskaan erityisesti viettänyt aikaansa siinä. Ruohon leikkaaminen sen sijaan oli jatkuvasti oma, koko kesän kestävä, vaivansa. Nurmikko oli olemassa, koska oletuksena sellainen pitää jokaisessa pihassa olla ja mielellään mahdollisimman lyhyenä ilman mitään ylimääräisiä kasveja, kuten voikukkia.
Koska kukaan ei keksinyt nurmikolle mitään järkevää tarkoitusta, päätin ottaa sen kokonaan pois ja luopua samalla ruohonleikkurin säännöllisestä ulkoiluttamisesta. Osan nurmikosta vei vesiaihe, osan yrttispiraali ja pieni pala katosi uuden grillipaikan alle. Jäljelle jääneen nurmikon kuorin pois, asentelin kolme ylijäänyttä betonilaattaa ruukkupaikoiksi ja käytäväksi grillipaikan vanhat liuskekivet. Nurmikon paikalle istutin muutaman perennan, pikkusyreenin ja kaksi japaninvaahteraa sekä kylvin sitä mitä kaapissa oli eli valkoapilaa, kahta erilaista unikkoa, kangasajaruohoa, jonkin lapsille tarkoitetaan kukkaseoksen ja siemensekoituksen, jossa oli erilaisia yrttejä. Instagramissa tämä saisi varmasti merkinnän "chaos gardening" ja siltä se vähän tuntuukin, kun katson lopputulosta. Tällä hetkellä en ole varma mikä on kylvämääni ja mikä ns. rikkaruoho, mutta väliäkö tuolla. Sen sijaan olen tyytyväinen, että sain multa-alueilla kasvit itämään, koska kylvöjen aikaan hellejakso oli vasta päättymässä ja pelkäsin, että kaikki yritelmäni kuivuvat karrelle. Onneksi kirsikat varjostivat kuumimmalta paahteelta. Japaninvaahteroiden istuttaminen maahan oli idea, jonka sain vasta keväällä ruukkuja talvetuspaikasta raahatessani ja toisaalta tietoinen riskinotto, sillä niiden talvehtiminen III-vyöhykkeellä on iso kysymysmerkki.
Keväällä siirsimme riipparaidan uuden grillipaikan tieltä peremmälle puutarhaan, jossa kasvi toivottavasti viihtyy, vaikka tämä vuosi taitaakin mennä juuristoa uudelleen kasvatellessa. Aiemmalla paikallaan riipparaita kasvoi hyvin rehevänä ja pitkälti peitti näkymän terassilta puutarhaan. Nyttemmin näkymä puutarhaan on terassilta aivan ihastuttava: vihreää kaikkialla ja aina välillä lintuja kylpemässä vesiaiheessa. Kohta luvassa on myös väriä, kun daaliat ja kosmoskukat aloittavat kukinnan (toivottavasti myös koristeporkkanat, vaikka niillä olikin ongelmia toukkien kanssa).
Todella hurmaava muodonmuutos. Samantyyppistä teen äidin rivitalopihassa. Vaikka asunto on kaupungissa, tulee pihaan nyt enemmän siilejä ja lintuja, joita on kiva seurata. Linnunpönttöihinkin tuli asukkaat heti. Eilen juuri mietimme apupuutarhurin kanssa, että millaiset laatat laitetaan. Äidillä jää samalla tavalla pelkkä polku jäljelle, Nurmikko muutetaan kasvustoiksi, joita ei tarvitse leikata leikkurilla. Äiti tykkää vähän puuhastella pihalla, mutta ei pysty enää leikkaamaan nurmikkoa itse. Laitoin jokunen vuosi sitten hänelle mansikoitakin. On kiva syödä herkkuja omasta pihasta. Altakastelulaatikoissa on tomaatteja ja kurkku.
VastaaPoistaKiitos! :) Tällainen piha on kyllä paljon mukavampi ja mikä parasta helpompi kuin nurmikkopiha. Keidas keskellä kaupunkia ja sellaisia tarvittaisiin ehdottomasti lisää.
VastaaPoistaPiti oikein tulla uudelleenkin katsomaan sun ratkaisuja. Nyt tajusin, että haen äidin pihaan isoja kiviä ja teen pienen suihkulähteen, jotta tulee muotoja. Sähkö suihkulähteeseen saa helposti terassilta ja niitä myydään valmiita kokonaisuuksia. Kiitos tästä inspiraatiosta.
VastaaPoista