Viime aikoina eteen on tullut paljon uutisia muovin vaikutuksista niin ihmisille kuin luonnolle. Olen myös itse entistä enemmän kyseenalaistanut muovin käyttöä omassa arjessa ja puutarhassa. Aiemmin en kuitenkaan erityisemmin ajatellut asiaa ja tämän myötä puutarhaani on päätynyt kaikenlaisia puutarhaan "suositeltuja" muovituotteita kuten katekankaita. Ehkä suurin herätys aiheeseen tuli, kun törmäsin juttuun, jossa haastateltiin biologi Leena Luotoa puutarhamyymälöiden muovituotteista.
Nyttemmin olen kiinnittänyt huomiota siihen mitä puutarhassani jo on ja mitä olen sinne laittamassa. Pääsääntöisesti olen aiemmin käyttänyt katekankaita, mutta yhden kukkapenkin alta löytyy juurimatto, joka oli tarkoitus poistaa jo viime kesänä. Asia kuitenkin jäi ja päätettiin lopulta siirtää tähän kevääseen. Katekankaita on neljän istutuslaatikon pohjalla, joista ainakin yhden muokkaan nyt keväällä. Haluaisin poistaa katekankaan myös muista kolmesta, mutta ongelmana on niissä kasvavat monivuosiset kasvit, joista vadelmia ja raparperia ei tee mieli kaivaa ylös. Grillipaikan alla oleva katekangas poistuu kätevästi grillipaikan vaihdoksen yhteydessä ja viime syksynä otin jo käytävien kankaat pois:
Nyt pääsiäisenä pohdin kovasti tulevan vesiaiheen rakennusmateriaaleja. Pihassani ei ole luontaista kosteikkopaikkaa ja alueena tämä on suhteellisen kivistä sekä paikoin hiekkapitoista. Olisi helppoa tehdä vesiaihe mustalla allasmuovilla tai mustalla valmisaltaalla, mutta en haluaisi kumpaakaan muoviviritelmää puutarhaan. Varsinkin ulkomailla lampia on toteutettu saven avulla ja tähän vaihtoehtoon päädyin itsekin talven aikana. Nyt kuitenkin lueskelin erästä suomalaista kirjaa, jossa hieman yllättäen oli mainittu savipohjaisen lammen toteutus ja siinä huomautettiin puiden juuriston voivan puhkaista savipohjan. En ollenkaan ollut ajatellut tätä riskiä, vaikka vesiaihe on tulossa juuri kirsikkapuiden väliin. Pääsiäisenä heräsin miettimään enemmän myös routimista, joka nyt näkyy selvästi siellä täällä: tätä ongelmaa ei välttämättä ole ulkomaisten lampien kohdalla. Totesin, että pelkkä savi ei millään riitä, sillä väliin on pakko saada jotain juurten ja roudan pitämiseksi hallinnassa. Joudun näin ollen tekemään jonkinlaisen kompromissin luonnonmukaisen ja keinotekoisen välillä, että saan veden oikeasti pysymään tulevassa pikkulammessani.
Mutta muovia puutarhassa toki on muuallakin kuin erilaisissa kankaissa ja harsoissa. Tarkkana saa myös olla, ettei tule viherpestyksi erilaisten bio/eko-etuliitteiden kanssa. Paras ratkaisu lienee muovin käytöstä luopuminen siellä missä se on mahdollista, sillä kuten linkittämäni jutun videossa sanottiin, on esimerkiksi katekankaiden käyttäminen rikkaruohojen estämisessä turhaa. Kaikenlaisten puutarhan muovipurkkien ja muiden muovitavaroiden käytöstä olen ajatellut luopua sitä mukaa, kun ne tulevat elinkaarensa päähän ja sitten miettiä taas tarkemmin millä niitä korvaan, jos millään. Onneksi kirjoista, blogeista ja sosiaalisesta mediasta voi poimia hyviä vinkkejä ja ideoita miten siirtyä kohti muovitonta puutarhaa.
Ylläoleva kuva ei sentään ole omasta puutarhastani, vaan kyseessä on pitkään ulkona säiden armoilla seissyt muovipaali, jonka oli tarkoitus mennä jo vuosia sitten kierrätykseen. Muovipaaliin koskeminen aiheutti lukuisten pienen pienten muovihitusten putoilun maahan - tämä paali on vain pisara mikromuovin valtameressä, jossa parhaillaan uimme. Onneksi muovin haitallisuus tiedostetaan päivä päivältä paremmin ja sen käyttöön puutarhassa jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa.
