Perennapenkkejä puutarhaan rakennellessani rajasin ne nurmikosta ja käytävistä puureunanauhalla. Kyseiset reunanauhat ovat tähän saakka palvelleet hyvin, mutta jo viime kesänä kävi ilmi, että niiden alareunat ovat lähes täysin lahonneet ja nauhat helposti taittuivat johonkin suuntaan. Edellisen postauksen ensimmäisessä kuvassa näkee marja-alueen perennapenkin reunanauhan ja sen miten nauha on osittain kaatunut, kun työstin käytävän kiviä pois. Myöhemmissä kuvissa ko. reunanauha on vaihtunut lautaan, joka on entisen terassimme jäämistöä.
Puureunanauhan vaihdon lisäksi tämän kevään suunnitelmiin kuului juurimaton kaivaminen pois kasvimaan viereisestä perennapenkistä. Laitoin maton heti ensimmäisenä tai toisena vuotena, sillä epäilin silloin väliaitana kasvaneen norjanangervon levittyvän juuriversoillaan pitkin perennapenkkiä. Nyttemmin norjanangervo on vaihtunut isotuomipihlajaan, joka ei todellakaan ole paras mahdollinen vaihtoehto, mutta väliaitaa istutettaessa ei vielä ollut tietoa isotuomipihlajan mahdollisesta siirtymisestä vieraslajilistalle. Perennojen lisäksi istutin juurimaton päälle kaksi pikkujasmiketta, joista toinen on alkuperäinen, mutta toisen olen muistaakseni vaihtanut jo kahdesti. En kuitenkaan ole osannut yhdistää pikkujasmikkeen heikkoa kasvua ja talven jälkeistä kuolemaa juurimaton käyttöön. Kaikkien edellä mainittujen lisäksi penkissä on runsaasti sipulikukkia, enimmäkseen helmililjaa, mutta myös muutama krookus ja narsisseja, joiden ilmestyminen oli positiivinen yllätys.
Kaivoin juurimaton pois perennapenkistä osio kerrallaan: ensin kasvit pois, sitten multa pois ja lopulta juurimatto pois. Kaikki takaisin ja seuraava osio käsittelyyn. Ja jos istutuslaatikoiden katekankaan poiskaivaminen tuotti yllätyksen kastematojen suhteen, oli juurimaton poisto hieman samanlainen kokemus multatilan suhteen. Juurimatosta mikään ei ollut mennyt läpi ja matto nousi ylös sellaisenaan ilman minkäänlaista repeytymistä. Pikkujasmikkeiden juuret kasvoivat pitkin maton pintaa ja multatila oli niille ihan liian pieni. Ei mikään ihme, että jasmikkeet ovat voineet huonosti! Perennoille tila oli kuitenkin näköjään riittänyt, sillä niiden kanssa ei ole vuosien varrella ollut ongelmia. Harmittaa vietävästi, että olen aikanaan tehnyt tällaisen virheen käyttämällä juurimattoa, mutta nyt tilanne on sentään korjattu ja toivottavasti pikkujasmikkeet tästä eteenpäin voisivat paremmin, sillä niiden kukinta on vallan ihana.
Alun perin suunnittelin tekeväni perennapenkin uuden reunuksen luonnonkivistä, mutta ne muutamat kivet, jotka sain, menivät vesiaiheen reunukseen. En onneksi lähtenyt kivikaupoille tai keräillyt kiviä sieltä täältä, sillä sain sopivasti käyttööni tiiliskiviä, joista tuli sekä perennapenkin uusi reunus että yrttispiraalin reunat. Allaolevat kuvat ovat valmiista lopputuloksesta ja ne on otettu jo vähän ennen toukokuun puoliväliä. Nyt on jo paljon vihreämpää ja kaikki hyvässä kasvussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti