18. elokuuta 2023

Pölyttäjien suosikit

Jotkut puutarhan kasveista ovat selvästi enemmän pölyttäjien suosiossa kuin toiset. Tämän kesän yllättäjiä ovat valkoinen rusokki ja huonemalva, joita kumpaakaan en ole kokeillut aiemmin. Rusokki jää ehdottomasti kesäkukkavalikoimaani! Pienestä taimesta on kasvanut niin suuri, että olisi melkein täyttänyt ruukun yksinäänkin. Nyt sillä on seuranaan heliotrooppi ja vielä kukintaansa aloitteleva koreatörmäkukka. Huonemalvan yritän talvettaa ensi kesään - joko huoneenlämmössä tai viileässä varastossa. 

Näiden kahden lisäksi pölyttäjät suosivat jo mainittua heliotrooppia, kosmoskukkia, iisoppia, jättiverbenaa, mäkimeiramia, koreatörmäkukkia ja syyssyrikkää (erityisesti päiväperhoset). Sipulikukista kesällä kukkiva pallerolaukka aiheuttaa säpinää puutarhaan, mutta harmillisesti sen kukinta ei näillä lämmöillä kestä kovin kauan.

Rusokki ja violetti heliotrooppi

Huonemalva 'Elegans Princess'

Kosmoskukka 'Candy Stripe'


Iisoppi

Jättiverbena

Mäkimeirami

Syyssyrikkä 'Buzz Violet'

Koreatörmäkukka 'Lavender Blue'

Pallerolaukka

13. elokuuta 2023

Etanoita ja epäonnistumisia

Viime vuoden hyvistä kokemuksista innostuneena suunnittelin tälle kesälle kasvimaalle paljon enemmän istutettavaa. Sokeriherneet jätin suosiolla pois ja retiisit päätin kasvattaa ruukussa, tosin tämäkään ei lopulta vaikuttanut toukkien ilmestymiseen. Viljelykierron mukaisesti jokainen kasviryhmä vaihtoi istutuslaatikkoa ja lopulta tilanne näytti tältä:

Syksyllä olin jättänyt no dig-menetelmän mukaisesti kaikki sadonkorjuusta jääneet naatit ja muut kasvien osat maahan sekä lisännyt istutuslaatikoihin vielä puista pudonneita lehtiä. Lapsuudessa olin tottunut joka kevät käännettyyn ja siistittyyn kasvimaahan, joten uusien taimien istuttaminen talven jäljiltä vielä osittain maatumattomien kasvinosien joukkoon tuntui todella erikoiselta. Olin lisäksi nyt lukenut netistä, että porkkanat tulisi ehdottomasti harsottaa tuholaisten estämiseksi - asia, jota en ollut tehnyt viime vuonna. Kaivoin harsot esiin ja lopulta kevät kääntyi niin kylmäksi, että kasvimaan jokainen istutuslaatikko oli harson alla ja ajattelin, että suojattuina siemenet lähtisivät hyvin itämään. Kesäkurpitsan ja avomaankurkkujen kanssa opin läksyni viime vuodesta ja laitoin ne esikasvatukseen vasta toukokuun puolivälissä. Ulosistutus taisi lopulta olla lähempänä kesäkuun puoliväliä.

Koska kevät oli niin kylmä, jäi kasvimaan tarkkailu vähäiseksi ja kaikki tuntui lähinnä odottavan lämpöä. Jossain kohdassa totesin porkkanoiden itäneen ja seuraava havainto olikin pikkutaimien yllättävä katoaminen! Myös esikasvatetut samettikukat näyttivät jotenkin surkeilta ja tarkempi tutkiminen paljasti istutuslaatikoissa olevan runsaasti pieniä ruskeita etanoita, luultavasti peltoetanoita.

Etanoiden suihin katosivat kaikki porkkanan taimet ja ne napsivat osansa myös samettikukista, maisseista, auringonkukista ja pavuista. Rauhassa saivat olla peruna ja pääsääntöisesti myös punajuuri enkä palsternakan kohdalla ole ihan varma söivätkö etanat osan pikkutaimista vai eivätkö ne koskaan edes itäneet. Keräsin etanoita monena iltana: epäilen, että vanhat kasvintähteet ja harsotus olivat tehneet niille juuri täydelliset olot.

Etanoiden lisäksi pavut päättivät noin muuten heittäytyä hankaliksi eikä suorakylvöstä itänyt kuin yksi 'Maxi'. Tähän todennäköisesti vaikutti alkukesän kylmyys. Tein pavuille uusintakylvön, mutta siitäkään ei noussut kuin muutama 'Provider'. Auringonkukat, kesäkurpitsa ja avomaankurkut pitkään vain olivat, kunnes lisälannoitus ja vesisateet antoivat vihdoin vauhtia kasvuun. Maisseista en odottanutkaan saavani satoa, mutta ajatus niiden koristeellisuudesta kasvimaassa jäi pieneen kasvuun perunan seassa. Oikeastaan peruna onkin ollut ainoa, joka on kasvanut hyvin ja ilman ongelmia. Lajikevalinta tänä vuonna oli Annabelle, sillä viime vuonna kokeiltu Siikli suorastaan räjähti aina keitettäessä.

Pensaspapu 'Provider'

Peruna 'Annabelle'

Mutta kausi on yhä kesken, joten palaan kasvimaa-aiheeseen uudestaan, kun viimeiset sadot on kerätty. 

12. elokuuta 2023

Kasvimaaprojekti

En ole koskaan ollut erityisen innostunut kasvimaasta, kunnes viime vuonna maailmantilanne sai minut yhtäkkiä ajattelemaan asiaa. Omavaraisuus alkoi kiinnostaa, vaikka näillä neliöillä ei kovin suuriin satoihin päästä. Hetken harkitsin jopa oman viljelypalstan hakemista, mutta tässä ajankäytön realiteetit tulivat vastaan. Omassa pihassa oli onneksi vielä tilaa ja mittailujen jälkeen totesin, että voisin saada kaavailtuun paikkaan mahtumaan neljä istutuslaatikkoa. Perinteinen kasvimaa ei nimittäin koiran takia onnistuisi, kun taas istutuslaatikoilla olisi helppo rajata selkeä alue, johon koira ei saisi kulkea. Kasvimaan paikka ei ollut paras mahdollinen, sillä varsinkin lähempänä pensasaitaa olevat laatikot tulisivat välillä olemaan varjossa, mutta muuallekaan en voinut kasvimaata tehdä. Viime keväänä aloitettiin kasvimaaprojekti heti, kun maa oli muokattavissa.


Alueelta poistettiin ensin nurmikko, sitten mittailtiin istutuslaatikot täytteineen paikoilleen ja lopuksi katettiin käytävät kivillä. Kasvimaalla olen pyrkinyt käyttämään no dig-menetelmää. Istutuslaatikoihin laitettiin pahvit pohjalle, sitten oksia, alkuperäinen maa-aines, hevosen lannalla aktivoitua biohiiltä ja lopuksi multaa. Suunnittelin kasvimaalle neljän vuoden viljelykierron kasveineen: I papuja/herneitä, II kurpitsaa/kurkkua, III perunaa ja IV porkkanaa/muita juureksia. Kylvöjen ja taimien istutuksen jälkeen katoin istutuslaatikot Kekkilän Kasvimaakatteella (en perunoita multauksen takia).





Viime vuosi kasvimaalla onnistui aloittajaksi hyvin. Saimme sopivasti perunoita, porkkanoita ja papuja. Sokeriherneitä tuli, mutta niitä ei syönyt kukaan. Retiisit sen sijaan ovat maistuneet hyvin toukille jo useamman vuoden ajan. Kesäkurpitsa kärsi kylmästä keväästä kuten myös avomaankurkut, jotka lopulta kuolivatkin kylmään maahan. Vaihtotaimet kaupasta lähtivät kasvuun ja saimme muutaman kurkun, jotka olivat todella maistuvia. Harmi vain, etten tiedä kyseisen avomaankurkun lajiketta. Luonnonmukaista torjuntaa varten kasvimaalla oli samettikukkia siellä täällä.



8. elokuuta 2023

Ajatuksia puutarhasta

Olen vuosittain muokannut puutarhan eri osia niin, että isoimmat työt on nyt tehty ja tällä hetkellä lähinnä nautin lopputuloksesta. Mutta kuten jokainen puutarhuri tietää, aina on jotain pientä: talvivaurioita, uusia kasveja, pieniä muokkauksia sinne ja tänne.


Alun perin lähdin rakentamaan puutarhaa hyvin perinteisillä näkemyksillä siitä millainen puutarhan tulee olla. Pitää olla paljon nurmikkoa, pitää olla siistiä ja rajattua. Maa tulee pöyhiä/kääntää keväällä ja puutarha siivota kokonaan. Lehdet pitää tietysti haravoida syksyllä. Lannoitteet, mullat ja kasvit ostetaan kaupasta, rikkaruohot kitketään ja tuholaiset myrkytetään. Kasvivalinnat tehdään puutarhakaupan valikoimasta, jossa on usein näyttäviä, ulkomailta tuotuja kasveja.

Viime vuonna aloin kuitenkin katsoa puutarhaa ihan toisin. Pölyttäjäkato ja laajemmin luontokato, Ukrainan sota ja lisääntynyt tieto kemikaaleista sekä yleensä ympäristön hyvinvoinnista saivat miettimään asioita uudestaan. Voisiko oma puutarha olla paikka, jossa viihtyisivät muutkin kuin ihmiset ja ihmisetkin vähän niin ja näin? Harvoin, jos koskaan, olen kuullut kenenkään sanovan, että pitää nurmikon leikkaamisesta tai viettää nurmikollaan jotenkin erityisen paljon aikaa. Halusin muokata puutarhastani pölyttäjäystävällisen perhospuutarhan, lisätä luonnonmukaisuutta ja kasvien kestävyyttä sekä kasvattaa enemmän hyötykasveja. Näillä ajatuksilla aloitin kauden -22 ja samalla linjalla on menty myös tänä vuonna.

Oikeastaan tämä netistä joskus löytämäni kuva kertoo aiheesta hyvin:

4. elokuuta 2023

Lähtötilanne

Muutimme tähän paritalon puolikkaaseen kesällä 2017. Pihassa oli iso kivi, jonka vieressä oli vinossa kasvava vuorimänty ja kataja, joka sai välittömästi lempinimekseen "jättikataja". Terassin vierestä löytyi pensashanhikkia ja villiviini, varjoisasta nurkkauksesta vuorenkilpiä ja timanttituija. Talon sivuseinustalla kasvoi valko- tai viherherukka, punainen karviainen ja raparperi. Niiden vieressä oli myyntihetkellä voikukkia täynnä ollut istutuslaatikko. Etupihalla asuntojen välissä oli pystyyn kuollut vuorimänty ja pari koristearoniaa. Suurimman alan vei kuitenkin nurmikko, joka kasvoi toisaalla paremmin ja toisaalla huonommin.




Lähtökohdat puutarhan uudistamiseen olivat täydelliset, sillä sain aloittaa lähes "puhtaalta pöydältä". Näissä kuvissa näkyvistä kasveista pihassa on enää timanttituija, jonka kasvua pyritään hillitsemään vuosittaisilla leikkauksilla.


2. elokuuta 2023

Oma puutarha

Tämä blogi kertoo nimensä mukaisesti pienestä paritalon puutarhasta, joka sijaitsee Nokialla eli III-vyöhykkeellä. Puutarhan rakentaminen on aloitettu vuonna 2017, jolloin pihassa oli muutamia istutuksia, paljon nurmikkoa ja iso kivi. Iso kivi on yhä, mutta lähes kaikki muu ympärillä muuttunut.

Alun perin pihaa lähdettiin rakentamaan perinteisillä näkemyksillä puutarhasta, mutta nykyisin tavoitteena on pölyttäjäystävällinen, luonnonmukainen ja monimuotoinen puutarha, jossa kasvaa sekä koriste- että hyötykasveja. Myös pienimuotoinen omavaraistelu kiinnostaa. Tervetuloa mukaan!