Puutarha on nyt saateltu hellästi talvilepoon. Osa ruukuista on tyhjennetty, pesty ja viety ulkovarastoon odottelemaan ensi kevättä. Isoimmat ruukut on tyhjennetty kasveista ja laitettu suojaan pressun alle. Kaksi ruukkua jäi taivasalle: toiseen on istutettu piparminttu ja toisessa on mäkimeiramia. Katsotaan miten kasvit tästä talvesta selviävät. Tänään hieman haravoimme, jotta sain siirteen perennojen suojaksi lehtiä. Samalla tuli laitettua ryhmäruusujen ja tänä kesänä uutena tulleen valkokirjavan villiviinin juurelle talvensuojaturvetta. Kyseisen turpeen levittäminen on aina yhtä arpapeliä: sanotaan, että se pitäisi laittaa, kun maa on jäässä, mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun luulen talven kunnolla alkaneen, levitän turpeen ja sen jälkeen noustaan taas plus-asteille.
Joskus aiemmin siivosin puutarhaa enemmänkin syksyllä, mutta tästä olen luopunut, kuten on ohjeistettu tekemään. Viime syksy taisi olla ensimmäinen, kun jätin oikeastaan lähes kaiken sikseen - ainoastaan kivetyksiä olemme siivonneet, koska niillä lehdistä ei ole mitään hyötyä. Kivetysten lehdet ovat päätyneet pensasaidan alle, nurmikolle tai etupihan metsikön puolelle. Joskus vein pihasta siivottuja lehtiä jopa kaatopaikalle, joka näin jälkeenpäin asioihin tarkemmin perehtyneenä hävettää. Nyt yritän pitää aineiden kierron mahdollisimman pitkälle omalla tontilla.
Pienimuotoiseen talvilepoon siirtyy myös tämä blogikin, kun näin loppuvuodesta puutarha-asiaa on vähemmän. Vuodenvaihteen jälkeen kirjoitettavaa onkin sitten aina sitä enemmän mitä lähempänä kevättä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti