Luonnonmukaisuudesta

Tässä talvitauon aikana olen lueskellut puutarhan luonnonmukaisuudesta. Kiinnostuin luonnonmukaisesta puutarhanhoidosta kesällä 2022 ja sen jälkeen olen yrittänyt muuttaa ajatuksiani siitä millainen puutarha meillä on. Tätä aiemmin en kuitenkaan ole perehtynyt aiheeseen kovinkaan syvällisesti eikä mielessäni ole ollut selkeää toimintamallia siitä mitä oikeastaan olen tekemässä. Ensi vuonna aion pitkästä aikaa tehdä suuremman muutoksen puutarhassa luopumalla vähäisestä nurmikostamme. Lisäksi yhdestä kukkapenkistä pitää poistaa sinne laitettu juurimatto, joten nyt on hyvä aika mietiskellä ja suunnitella noin muutenkin puutarhan rakennetta.

Lokakuun lopussa tuli runsaasti lunta ja kaikkialla on ihmetelty puihin jääneitä lehtiä - niin minäkin. Koskaan aiemmin ei kirsikoissa tai riipparaidassa ole ollut näin paljon lehtiä siinä vaiheessa, kun lumet ovat sataneet. Aiheesta kirjoitettiin useampi lehtijuttu, joissa esitettiin epäilys, että lämpimän syksyn takia puutarhakasvien huono valmistautuminen talveen saattaa vaikuttaa ensi vuoden kasvuun ja satoon. Luonnonpuihin jäi osaan myös lehtiä, mutta noin pääsääntöisesti huomasi, että ne olivat paremmin valmistautuneita tulevaan talveen. Nyt kaikki lehdet ovat jo pudonneet, mutta vahingoilta ei voitu välttyä, kuten postauksen viimeinen kuva näyttää.

Alun perin ajattelin, että kirjoittelen tähän enemmänkin ajatuksiani puutarhan luonnonmukaisuudesta, mutta fakta on, että siinä tapauksessa koko postaus jää äkkiä tekemättä. Aikaa on kuitenkin näin talvikaudellakin rajallisesti. Lukemistani kirjoista laitoin itselleni muistiin muutamia pääkohtia:

Luonnonmukaisessa puutarhassa tärkeää: kerroksellisuus (maanpeittokasvit (juuret pinnassa), sipuli/mukulakasvit, köynnökset), varjoisuus, kestävä kehitys, kotimaiset luonnonkasvit, entisajan perinnekasvit, lahopuu, ei haravointia (ravinteiden kiertokulku), ei kuihtuneiden kukkavarsien leikkausta, vältä tasamaata, vesiaihe.

Haasteita aiheuttavat: väärät kasvivalinnat, liian avoimet alueet, paljon paljasta maata, "vihreä asfaltti" eli nurmikko.

Lehtien takia riipparaidan päälle kertyi lokakuun lopussa iso lumikasa, jota en tajunnut ajoissa ottaa pois. Lopputuloksena raita taittui kohti terassiaitaamme, mutta ei onneksi kuitenkaan katkennut. Tällä hetkellä pikkupuu on tuettuna kahdella puurimalla ja keväällä selviää miten raita toipuu.