Olen vuosittain muokannut puutarhan eri osia niin, että isoimmat työt on nyt tehty ja tällä hetkellä lähinnä nautin lopputuloksesta. Mutta kuten jokainen puutarhuri tietää, aina on jotain pientä: talvivaurioita, uusia kasveja, pieniä muokkauksia sinne ja tänne.
Alun perin lähdin rakentamaan puutarhaa hyvin perinteisillä näkemyksillä siitä millainen puutarhan tulee olla. Pitää olla paljon nurmikkoa, pitää olla siistiä ja rajattua. Maa tulee pöyhiä/kääntää keväällä ja puutarha siivota kokonaan. Lehdet pitää tietysti haravoida syksyllä. Lannoitteet, mullat ja kasvit ostetaan kaupasta, rikkaruohot kitketään ja tuholaiset myrkytetään. Kasvivalinnat tehdään puutarhakaupan valikoimasta, jossa on usein näyttäviä, ulkomailta tuotuja kasveja.
Viime vuonna aloin kuitenkin katsoa puutarhaa ihan toisin. Pölyttäjäkato ja laajemmin luontokato, Ukrainan sota ja lisääntynyt tieto kemikaaleista sekä yleensä ympäristön hyvinvoinnista saivat miettimään asioita uudestaan. Voisiko oma puutarha olla paikka, jossa viihtyisivät muutkin kuin ihmiset ja ihmisetkin vähän niin ja näin? Harvoin, jos koskaan, olen kuullut kenenkään sanovan, että pitää nurmikon leikkaamisesta tai viettää nurmikollaan jotenkin erityisen paljon aikaa. Halusin muokata puutarhastani pölyttäjäystävällisen perhospuutarhan, lisätä luonnonmukaisuutta ja kasvien kestävyyttä sekä kasvattaa enemmän hyötykasveja. Näillä ajatuksilla aloitin kauden -22 ja samalla linjalla on menty myös tänä vuonna.
Oikeastaan tämä netistä joskus löytämäni kuva kertoo aiheesta hyvin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti