Kesä menee aina nopeasti, mutta tänä vuonna se tuntui olevan ohi ennen kuin ehti kunnolla alkaakaan. Kesätyöt ja koiranpennun tulo verottivat omaa jaksamista ja puutarha sekä palsta olivat pitkälti oman onnensa varassa. Pentu repi kasveja, kaivoi kuoppia (mm. toisen japaninvaahteran viereen niin, että juuristo jo näkyi!) ja on tassutellut useat perennat hieman heikkoon kuntoon. Asennoiduinkin kesällä tilanteeseen niin, että perennat kasvavat kyllä uudestaan ensi kesänä ja ehkä koirakin on silloin jo sen verran rauhallisempi, ettei tuhoa aivan joka paikkaa.
Nyt syksy on saapunut kunnolla puutarhaan, työt vaihtuneet opiskeluiksi ja pennun kanssa elämä hieman helpompaa. Olen tyhjentänyt ja kevyesti pessyt suurimman osan ruukuista, talvehtijat (pelargonit, sinisarja, syyssyrikkä ja kumkvatti) lähtivät varastoon ja terassikalusteet on kasattu nipulle. Vielä vuoroaan odottelevat daaliat ja muutama kesäkukkaruukku.
Loppukesästä sain jonkin verran satoa sekä tomaateista että pilariomenoista. Jotain ongelmia oli tänä vuonna suklaakirsikoiden ja yhden pilariomenan omppujen kanssa, sillä hedelmistä tuli pieniä ja epämuodostuneita. Suklaakirsikat oikeastaan kuivuivat suoraan puuhun. Toisaalta sitten taas makeakirsikat onnistuivat hyvin ja yksi pilariomenoista tuotti ihan normaaleja omppuja. Pienetkin omenat menivät onneksi kätevästi hilloon. Myös porkkanoista ja punajuurista tuli vihdoin ihan kohtuullinen sato. Pavut sen sijaan... en tiedä miksi yhä kasvatan niitä, kun sato on joka kerta todella pieni ja olisi oikeastaan sama jättää kaikki keräämättä. Kuitenkin laitoin taas tämän vuoden siemenet talteen, ehkä yritän kasvatusta ensi kesällä palstalla.
Kuten viime postauksessa lyhyesti mainitsin tuli tänä kesänä pienehkö ahdistus siitä, että puutarhassa oli hieman liikaa kaikkea. Tämä liittyi vahvasti siihen, että en aina nähnyt pennun menoa puutarhassa ja kasvillisuuden seassa oli hankala liikkua. Muutama kasvi onkin saanut vaihtaa paikkaa: villanukkajäkkärä lähti risuaidan viereen ja muokkasin samalla koko perennapenkin uuteen uskoon. Samassa yhteydessä sininatat ja laukkaneilikat siirtyivät etupihan rinteeseen. Tuijanurkassa pikkutalvio oli valloittanut aluetta huolella ja sain kiskoa sitä kottikärryllisen verran pois. En sinänsä yhtään ihmettele, että lajia on mietitty vieraslajilistalle. Levittelin nurkkaan lisää kuorikatetta ja nyt alueella pystyy taas järkevästi kävelemään. Ensi keväänä täytyy osaa pensaista leikata ja miettiä talven aikana hyvät kasvituet, sillä tämän vuoden runsaan kasvun takia osa perennoista ja pensaista makoili kesän aikana pitkin maata. Valmiit tuet ovat joko kalliita tai ankeita, mutta luulen, että nettiä selaamalla voisi löytyä hyviä ideoita tehdä itse. Kasvimaalta aion ensi kesänä jättää pois ainakin auringonkukat, jotka saavat mennä kasvamaan palstalle. Puutarhassa ne peittävät liikaa kasvimaan muutenkin varjoista aluetta.
Ymmärrettävästi koiranpennun kanssa touhutessa puutarha jää vähemmälle huomiolle. Ensi kesänä tilanne on varmasti toinen ja pennusta on kasvanut hitusen aikuisempi epeli, joka ehkä saattaa välillä jopa totella käskyjä. Tuijanurkkaus muuttuikin ihan uuteen uskoon. Pikkutalvio on nopea levittäytymään viihtyessään ja tukahduttaa tehokkaasti heikompia kasveja alleen. En ihmettelisi, jos se joskus oikeasti ilmestyisi hävitettävien lajien listalle.
VastaaPoistaMukavaa syksyä sinulle!